Kävin aamulla lenkillä molempien koirien, Hildan ja Junnun, kanssa ja kirpeä syyssää oli mitä ihanin. Koirat olivat taas koko lenkin irti, ja juoksivat sänkipelloilla ihan innoissaan.
Kun tultiin lenkiltä, laitoin Junnun sisälle ja otin Hildan kanssa muutamaa pikkuruista tokoharjoitusta!

Kunnollista perusasentoa mietittiin taas tänään, oli koiralla virtaa niin paljon, että tuli aika turhan eteen ja ennakoi, että lähdetäänkö jo liikeelle. Muutaman hyvän perusasennon jälkeen palkkasin Hildan seuraamispätkällä! Empä ole aikaisemmin tajunnut, että koiran voi palkata toisella liikkeellä jonka pitäisi olla koiralle sitä 'työtä'!
Nameja mulla ei ollut ollenkaan, ja palkaksi riitti keppi, jota heittelin. Ja siitähän se ajatus lähti, NOUTOJA!
Hildalla ei yleensä ole mitään intoa kantaa/noutaa tavaroita, joten pienikin viettivahvuus piti käyttää hyväksi! Käytin kuitenkin koiran koko innostuksesta vain pienen osan, etten saisi intoa tapettua ja koiraa kyllästymään. Vaadin, että Hilda lähtee sivulta käskystä ja käy hakemassa keppinsä minulle. Kun keppi oli minnulla, leikittiin heti, eikä nipotettu mistään perusasennoista tai irrotuksista. Kaksi kertaa näin, sitten totaallinen vapautus. Olisi koiralla virtaa ollut enemmänkin, mutta koska halusin lopettaa hyvään kohtaan, jätin siihen, kun Hilda kantoi keppiä koko matkan minun luokse asti pudottamatta!

Hitto, että olen tyytyväinen! On se ihana tunne kun koira toimii ja kuuntelee, ja ennen kaikkea on pentujen jälkeen ensimmäistä kertaa kunnolla innostunut tekemisestä ja leikkimisestä!!
Ja ajatelkaa nyt! Seuraamisliike PALKKANA koiralle! Nyt hymyilyttää ja on siinä ja siinä otanko Hildaa ollenkaan huomenna mukaan ryhmätreeneihin!