Nyt on tokoilut ohi, kaiketi kolmen koiran voimin kahlattiin pimeällä kentällä harjoituksemme läpi. Yks koira kerralaan otettiin kaikennäköistä pientä tokoilua, mikä vaikutti olevan tarpeen.

Marikan ja irlistyttö Riinan kanssa viilattiin pilkkua katsekontaktin ja istumisen kanssa. Tyttö toimi hienosti, vaikka häirötäkin oli.. Kirjaimellisesti pieniä vihreitä miehiä pimeässä :) Katsekontaktit ja istumiset olivatkin Riinalle aikalailla tuttua harjoitusta, joten katsekontaktin aikaa pidennettiin vähäsen.
Kun istuminenkin tuntui sujuvan moitteettomasti, otimme hieman paikalla istumista.
Aluksi autoin hieman Marikaa, ja pidin Riinaa pannasta, jotta 'paikka'-käskyn merkitys tulisi selväksi. Riina istui kiltisti paikallaan ja ihmetteli vain, miksi mamma menee pari askelta poispäin ja tulee takaisin nami kädessään!
Loppuun otettiin vielä muutama erittäin vauhdikas luoksetulo, jotka onnistuivat loistavasti, vaikka kirjaimellisesti 'häirikkökoiriakin'(Hilda) oli paikalla.

Toisena harjoitteli kovasti lagotto-norsu Junnu, jonka kanssa yksinkertaista seuraamista hihnassa. Junnu toimi hienosti ja jopa seurasikin oikeaoppisesti muutaman pätkän ilman ylimääräisiä nyppimisiä tai kontaktin kadotuksia. Ois kai siinä norsussa tokopotentiaalia pitemmälleki, ku jollaki ois aikaa sille! Mielenkiintoa Pialla tuntus kyllä olevan, mut mistä sitä aikaa saikaan lisää?
Pienen tauon jälkeen Junnu otti myös luoksetuloja, ja tulikin hienosti.. Paikka-käskyn merkitys oli vähän unohtunut muutaman viikon tauon jälkeen, mutta muisti alkoi palailla hiljallleen kun Pia palautti Junnun samalle paikalle niin kauan, että käsky muistui mieleen. Itse luoksetulot oli vauhdikkaita ja hienoja! :)

Hildan kanssa työn alla oli seuraaminen ilman hihnaa, tytöllä oli virtaa oikeasti enemmän kuin laki sallii, eikä asiaa parantanut se, että Hild joutui odottelemaan omaa vuoroaan kentän laidalla. Hätähän siinä tuli niin, että palveluhalukkuutta oli liikaakin. Täyskäännökset alkoivat kuitenkin sujua jo paremmin, aluksi hihnan avulla ja myöhemmin ilmankin! Ihan tyytyväinen olen. Luoksetulot olivat tottakai vauhdikkaita ja tarkkoja niinkuin aina ennenkin, perusasennotkin olivat ihan hyviä.
Liikkeestä seisomaan jääminen oli vähän päässyt vinoutumaan ja unohtumaan, mutta neljän toiston jälkeen, nekin toimivat hyvin!
Pitää alkaa vaan nyt treenaamaan ahkerammin ja välipäivinä tekemään jälkiä, ennenkuin maa jäätyy!

Kiitos ihanasta pimeätreenistä Pialle ja Marikalle, ens sunnuntaina uudelleen isommalla porukalla ja kameroita mukaan, että saadaan todistusaineistoa! Kyllä mekin joskus oikeesti treenataan!